Olimme eilen illalla viihteellä parin kaverin kanssa. Kävimme katsomaan yhtä artistia, jonka jälkeen yleisöä viihdytti DJ. En itse kuuntelisi sellaista musiikkia, mutta sitä löysi niin uusia juttuja tanssiessaan. Oli ihan superhauskaa! Pitää alkaa tekemään harjoitellessaankin soittolistoja, jotka ovat ihan oman maun ulkopuolla, se on niin kehittävää..


Ja itse artistin keikka oli koskettava, ihastuin live-musiikkiin taas niin suunnattomasti (käyn yleensä kuuntelemassa ja tanssimassa elektronista musiikkia) ja siihen kuinka se resonoi kehossa. Jo ihmisäänikin on niin ihmeellisen kaunista! 

Ei tanssia ilman musiikkia. 

Innostuin eilen vähän ennen keskiyötä huuppaamaan. Siirsin sohvapaloja ja tein itselleni tilan, jossa mahdun juuri ja juuri, ja uskaltaudun tekemään vain in-bodeja (olen vanteen sisällä). Harjoitin suunnan vaihtoja, ja lanteelta rinnalle nostoa pitäen koko ajan kämmenet vastakkain. Huomasin myös, että aloin nostamaan itseäni päkiöiden päälle, joten aloin pitämään tietoisesti itseäni normaalia korkammalla. Tässäkään ei ollut vielä tarpeeksi haastetta, vaan kävin balettikädet läpi, ja korjaden niiden asentoa. Kyllä tuli hiki ja niin tuli unikin!

Jatkoin tänään samalla teemalla samassa tilassa. Ensin kämmeniä yhdessä pitäen ja vannetta nostaen ja suuntaa vaihtaen. Nyt vanteen ollessa rinnan päällä, nostin lisäksi kädet vieläkin ollessa kämmenet vastakkain käden yläpuolelle. Lukitsin vielä peukalot, joka helpotti käsien pysymistä yhdessä. 

Polvissa pyörittäessa toin kämmenet vastakkain, ja kämmensivut selkään kiinni. Tämä avaa rintakehää ihanasti. 

Baletin tekniikasta toistin käsiasentoja, mutta kokeilin myös tasapainoharjoittelua yhdellä jalalla. Tasapaino on tärkeää piruetteja tehtäessä, ja se ei ole minulla vielä hyvä. Vanteen kanssa näitä on paljon kivempi tehdä!

Sitten askelia vanteen kanssa.. --->

Olen vihdoin alkanut  muistamaan tekemiämme koreoita tanssitunneilla. Se on niin palkitsevaa! Voi alkaa nauttimaan siitä ja antamaan siihen omaa lisää, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä seuraavaksi piti tehdä. Tunneille tulee myös joka tunnilla pari uutta kokeilijaa, sana kiirii loistavasta opettajasta. Hän on vaan niin hyvä!

Sain eilen seisottua päällä täysin suorassa seinää vasten. Aiemmin koitin sillon maanantaina. Todella hauskaa ja outoa olla niin päin. Joogassa sitä kutsutaan kuningasasanaksi (Sirshasana) sen suurien terveysvaikutuksien takia. 

Kokeilin tänä aamuna uutta smoothieta. Aiemmin olen käyttänyt soijamaitoa pohjana, mutta käytin nyt purkkiananasta. Siitä tuli todella hyvä! Tässä ohje:

1 purkki ananasta
1 porkkana
1 banaani
1/2 kourallista manteleita
1/2 kourallista hampunsiemeniä
1/2 kourallista mulperin marjoja
pala inkivääriä
maca- ja spirulina jauhetta oman kulutuksen mukaan

Tein viime viikolla ensimmäiset raakapatukkani, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Se on niin helppoa, ettei siinä voi epäonnistua! Olen lisännyt taas liikkumiseni määrää, joten ravintoakin on lisättävä. Laitoin niihin taateleita, hassel- ja parapähkinöit. auringonkukansiemeniä ja vähän gojimarjoja. Tämän päivän satsiin laitoin taateleita, manteleita, hampunsiemeniä, seesaminsiemeniä ja maukettamaan ananasta. Jokainen tietenkin luomua! :) 


Tänään vanteillessani, koin taas monia epäonnistumisia, mutta se ei haitannut minua. Pääsin takaisin harjoittelun 'tilaan', jossa vain toistaa asioita, ilman sen kummempaa tunteellista kiinnittäytymistä epäonnistumisiin. Eikö harjoittelu ole sitä, että opetellaan?

Pari vannekaveriani opetti minulle päälläseisontaa. Taas uusi ulottuvuus! Aloitin kesän alussa myös kärrynpyörien harjoittelun, mutten osaa vielä. En uskalla nostaa jalkojani suoraan ilmaan. Olen satuttanut selkäni pari kolme kertaa aika pahasti, joten minua pelottaa. 

Hartiani tuntuvat taas aika jumiutuneilta. Ne ovat suurimpia kehoni ongelmakohtia. En osaa kunnolla rentouttaa niitä. Usein myös liikkeessä jännitän koko ajan, joten liikekkään ei periaatteessa auta siihen. Ehkä vielä opin tuntemaan kivun alkuja paremmin, ja niihin täsmähoidon. Olisi upeaa osata parantaa itsensä, niin liikkeen kuin ruokavalion avulla. 

Nyt tuutilullaa, ja keholle lepoa.

 

Alotin pitkästä aikaa maksulliset tanssitunnit välinetanssini tueksi. Olen aiemmin tanssinut balettia ja hip hopin kaltaista tanssia. Jälkimmäisestä on melkein 10 vuotta aikaa, ja baletista n. 15 vuotta. Onneksi sain mukaani innostumaan pari ystävää, koska jännitti niin paljon mennä tanssikouluun. 

Luuloni olivat inasen korkeammalla, mitä todellisuudessa pystyn seuraamaan koreografia. Luulin myös, että osaan liikkua rytmin mukaan, mutta pään miettiessä liikkeitä, korvani sulkeutuvat. 

Tämän päivän tunnilla opettaja pyysi alkulämmittelyiden lomassa tekemään molemmin päin spakaadit(En todellakaan tiedä oikeita termejä! Vielä.). Melkein koko sali sai, paitsi me ystävieni ja parin muun kanssa siellä korkealla irti lattiasta ja naamallamme luki isolla ''APUA!''. Tunsin itseni niin pieneksi norsuksi.

Myös aiempina tunteina olen kokenut monia samanlaisia tunteita, kuten hypyissä, nilkan ojennuksissa ja pelkässä suoraryhtisessä olemuksessa. Ja ryhmä on vielä alkajaisryhmä. Tämmöisissä tilanteissa tunnen katkeruutta itseäni kohtaa, että olin idiootti ja lopetin tanssin, ja menin olemaan tyhmä nuori. Todella tyhmä. 

Mutta ilman niitä kokemuksia en olisi tässä. Ja pidän tämän hetkisestä. 


Häpeä on hyvä juttu. Sen jälkeen yleensä muuttaa asioita. Palauttaa maan pinnalle. Puhkaisee kuplan.